9.9.05

Saanks mä tarjota sulle kaljan?

Kirja: Arno Kotro, Jaakko Lyytinen: Hengaajan käsikirja (Like, 2003)
**

Voidakseen maksaa hyvälaatuisten mutta vähälevikkisten kirjojen kulut, on kustantamoiden ajoittain julkaistava myös huonolaatuisia mutta suurilevikkisiä kirjoja. Nämä ovat ns. high concept –kirjoja, joissa tärkeintä ei ole sisältö, vaan kirjan idea. Tyypillisiä tällaisia teoksia ovat rokkarielämäkerrat tai julkkisten kirjoittamat kirjat vaikkapa seksistä tai itsestään. Hengaajan käsikirjassa Liisaleena-nimimerkillä kolumnoivat ukkelit Arno Kotro ja Jaakko Lyytinen kirjoittavat julkkiksista ja siitä miten niiden kanssa pääsee samaan pöytään baarissa.

Hengaajan käsikirja on arvioitava omassa luokassaan, siinä miten hyvä se on käsikirjana hengaajalle. Valitettavasti ei kovin hyvä. Aiheesta ei ole saatu rutistettua kovin paljoa tekstiä irti, mutta tilavalla taitolla kirjasta on saatu tarpeeksi paksu, jotta sen kehtaa juuri ja juuri lyödä koviin kansiin.

Selvitys etenee aihepiireittäin niin, että kustakin aiheesta on tuotettu pari sivua sisältöä. Tällainen kokonaisuus saattaa käsitellä esimerkiksi sellaista elämänviisautta, että kannattaa muistaa julkkisten nimet. Näihin on läiskitty sopivia lainauksia haastatelluilta julkkiksilta. Lähinnä kirja tuntuu kokoelmalta itsestäänselvyyksiä ja inhottavuuksia. Kiinnostavimmiksi osuuksiksi nousevat julkkisten tarinat tosielämän hengaajista. Ihmetyttää haluaako joku toisten nöyryytyksistä luettuaan itse enää langeta vastaavaan asemaan.

Absurdeimmillaan ja iljettävimmillään kirja on, kun se opastaa miten peitetään oma mitäänsanomaton persoonallisuus ja teeskennellään kiinnostavaa. Erityishuomiota kiinnitetään muun muassa yleissivistyksen bluffaamiseen.

Lisäksi tarjotaan hengauksen historian varjolla julkkisjuoruja vuosikymmenten takaa niin Suomesta kuin ulkomailtakin. Hengauksen teoriaa –osuus tuntuu feikki-intellektuellein humanistihöpötyksineen olevan suoraa lukijoille keskisormen näyttämistä.

Jo tällaisen kirjan olemassaoloa tekisi mieli kritisoida, mutta en kehtaa, koska se on suunnattu ihmisille, jotka muuten käyttäisivät rahansa trendivaatteisiin ja limuviinoihin, ja jotka näin päätyvät tukemaan Liken oikeitakin kirjoja, kuten Juhana Petterssonin Roolipelimanifestia tai Ihmisoikeusliiton toimittamaa esseekokoelmaa Kirjoita, he eivät voi. Lukekaa silti mieluummin niitä.