8.8.05

Väärin nimetty

Sarjakuva: Phil Hester & John McCrea: The Atheist #1 (Image, 2005)
**

Laatusarjakuvaan ei yleensä liity loppulauseita, joissa tekijä pyytää anteeksi teoksen nimeä. The Atheistin lopussa kirjoittaja Phil Hester kertoo valinneensa teoksensa nimen siksi, että se kuulostaa hienommalta, kuin “The Sceptic” tai “The Logician”. Hän tarkentaa, että suurin osa hänen tuntemistaan ateisteista ovat ihan OK, samaan tapaan kuin uskonnollisemmatkin sällit.

Sarjakuvassa on kyse miehestä, joka rautaisen havainnointikykynsä voimalla suorittaa Salaiset kansiot –tyyppisiä tehtäviä. Hänet esitellään hauskalla kohtauksella, jossa hän vakuuttaa karismansa voimalla tuomionpäiväkultin päämiehen siitä, että maailmaa ei saa loppumaan muuten kuin tappamalla itsensä.

Sankarimme on siis tyyppi, jonka leipätyö on todistaa, ettei mitään yliluonnollista huuhaata ole olemassa ja ratkaista harhauskomusten aiheuttamia ongelmia. Tämä puoli on kirjoitettu hyvin. Päähenkilö on cool.

Twisti on siinä, mitä tapahtuu silloin, kun hän päätyy tekemisiin aidosti yliluonnollisen ilmiön kanssa. Kuten Hester itsekin sanoo, päähenkilömme ei siis ole ateisti, vaan skeptikko. Ateismin kannalta tällaisen skenaario on tylsä, koska ateisti uskoo kaiken, minkä voi todistaa. Paljastuksesta ei ole eksistentiaaliseksi kriisiksi skeptikko-sankarillemmekaan, ainakaan muutaman sivun mittaista “miten tämä on mahdollista” -naamanvääntelyä lukuunottamatta.

Mutta palataanpa Hesterin pelkurimaiseen loppulauseeseen. Hester tarkentaa ettei hän itse ole ateisti, ettei hänen päähenkilönsä ole ateisti, ja ettei hän halua saarnata ateismin puolesta. Varmistaakseen, että kaikki ymmärtavät, hän lopettaa siteeramalla Einsteiniä: “Science without religion is lame, religion without science is blind.”

Tällainen ääliöinti rampauttaa koko sarjakuvan. Ateismi ei liity tähän mitenkään. Tunnustan, että ateistina minua vituttaa tällainen enemmän, kuin jos kyseessä olisi joku muu oppi koska kirjoittaja kokee aiheelliseksi pyydellä sitä anteeksi. Salaiset kansiot on nähty. Ateismi sarjakuvan aiheena olisi voinut olla tuoreempaa.

Sääli sinänsä, että John McCrean mustavalkopiirrosjälki on tyylikästä, kauhuelementit toimivat ja tarina kulkee hyvin. Sankarimme asenne on varastettu suoraan Warren Ellisin kliselaatikosta, mutta silti se toimii, vaikka tyylillinen yhtenäisyys Ellisin Apparat-sarjakuvien kanssa onkin melkoinen. Tilannetta helpottaa se, että sankarimme on musta. Yleensä rationalismin ruumillistumat ovat valkoisia miehiä. Vaihtelu on hauskaa.

Sarjakuvaa vaivaa skitsofrenia. Sellaisenaan se on viihdyttävää, hyvin tehtyä kauhuhumppaa, ihan luettavaa kunhan jaksaa uskotella itselleen, ettei kannessa lue isoilla kirjaimilla “The Atheist“.