5.8.05

Pro-Life

Elokuva: Kuolleiden valtakunta (Kanada, Ranska, Yhdysvallat, 2005)
****

En ole koskaan ollut zombi-elokuvien ystävä. Ne ovat yleensä tyhjäpäistä ja sisällötöntä splatteria tai muutamassa nykytapauksessa ironisia viittauksia tyhjäpäiseen ja sisällöttömään splatteriin. Kuolleiden valtakunta yllättää positiivisesti olemalla ihan oikea elokuva, jonka tematiikkaan zombit olennaisesti liittyvät.

Kuolleiden valtakunta on suoraa jatkoa George A. Romeron kävelevistä ruumiista kertovaan sarjaan Elävien kuolleiden yö, Elävien kuolleiden aamu, Elävien kuolleiden päivä. Sarjan ensimmäisessä osassa zombit ilmestyvät yhteiskuntaan, toisessa niitä vastaan taistellaan ja kolmannessa ne ottavat vallan maailmassa. Kuolleiden valtakunnassa tarkastellaan ihmisten selviytymistaistelua zombien hallitsemassa maailmassa. Elokuvan alun postapokalyptisista moottoripyörätunnelmista tuleekin mieleen Mad Max taistelemassa epäkuolleita vastaan.

Romeron zombi-leffat tunnetaan myös elokuvina, joissa suolista ja irtirevityistä päistä ei ole pulaa. Kuolleiden valtakunta ei juuri tätä aspektia painota, mutta toisaalta sisäelimet ovat tulleet niin arkipäiväiseksi osaksi leffakuvastoa, että niiden sokkiarvo on täysin kadonnut. Muutenkin Kuolleiden valtakunta tuntuu enemmän tiedostavalta ja älykkäältä toimintaelokuvalta kuin pelkältä kauhu-, splatter- tai gore-leffalta, joissa sarjan juuret lepäävät. (Tosin Romeron zombeilut ovat aina olleet genreään tiedostavampia ja älykkäämpiä.)

Kuolleiden valtakunta kertoo miten selviytyneet ihmiset ovat aidanneet itselleen pienen kaupungin, johon zombeilta on pääsy estetty aidoin, join ja vartioiduin silloin. Kaupungin sisällä on toisaalta voimakas arvojärjestys, sillä kauniissa kerrostaloissa asuu eliitti, kun taas pesemättömät massat asuvat slummeissa, puskureina rikkaiden ja zombien välillä. Yhteiskuntakritiikki on sekä osoittelevaa että osuvaa, eikä toimisi tällaisenaan ilman zombeja.

Zombius sinänsä esitetään yhtenä erilaisuuden muotona, ja nyt zombit ovat oppineet toimimaan ryhmässä, käyttämään työkaluja, jopa kommunikoimaan. Romero kysyy: jos zombit kykenevät perustamaan yhteiskuntia, onko niitä oikein tappaa? Emmekö me elä jo nyt kuolleiden valtakunnassa? Elokuvan oivaltavampia osia on, kun eräs alistettu laitapuolen kulkija kykenee nousemaan hyväksikäyttäjiään vastaan vasta muututtuaan zombiksi.

Erilaisuuden teemaa korostaa, että sankarinelikko koostuu huorasta, vammaisesta, ulkomaalaisesta ja päähenkilöstä. Päähenkilö on tietenkin valkoinen 29-vuotias amerikkalainen heteromies.