15.6.05

Econ huonoin

Kirja: Umberto Eco: The Island of the Day Before (Harcourt 1995, alkuteos L'isola del giorno prima, Bompiani 1994)
***

The Island of the Day Before on Umberto Econ ensimmäinen aito notkahdus kaunokirjallisuuden saralla. Erinomaista Ruusun nimeä ja nerokasta Foucaultin heiluria seurannut opus kompastuu ongelmiin, jotka aiemmissa kirjoissa pysyivät taka-alalla, mutta joiden suhteen Eco näyttää tässä teoksessa menettäneen harkintakykynsä liki täydellisesti.

The Island of the Day Before on liki alusta loppuun puhdasta intellektuellia masturbaatiota, eikä Eco pelkää antaa tekstinsä hakeutua kauas sivuraiteille pois mistään tarinaa edes etäisesti koskevasta - tai lukijaa kiinnostavasta. Kirjaa lukiessa tuntuu kuin lukisi Foucaultin heilurin ensimmäisiä kahta-kolmeakymmentä sivua yhä uudestaan ja uudestaan.

Teos kertoo Roberto della Grivan tarinan tämän haaksirikkouduttua Tyynellä Valtamerellä ja pelastauduttua toiselle, tuntemattomista syistä autioituneelle alukselle. Roberton pyrkiessä kokoamaan hylätyn laivan tarinaa löytämiensä vihjeiden perusteella totuus ja mielikuvitus alkavat vähitellen sekoittua - kunnes Roberto päätyy oman elämänsä kertojahahmoksi sovittamaan elämäänsä ja tulevaisuuttaan tarinan vaatimusten mukaisesti.

Kirjan kerrontamalli on viehättävän originelli, mutta sortuu turhan usein samaan turhaan ja turhauttavaan älylliseen narsismiin kuin lopputeoskin. Kirjan kerronta on kaksitasoista. Ensisijaisena kertojana toimiva tarinan sisäinen kertojahahmo tulkitsee Roberton tarinaa ja ajatuksia Roberton jälkeenjättämien kirjoitusten perusteella, pyrkien päättelemään Roberton toimintaa kohdissa, joissa Roberto on ollut epäselvä, ja luomaan perusteita Roberton toimille näiden vaikuttaessa ristiriitaisilta tai järjettömiltä. Roberto puolestaan kertoo kirjoituksissaan paitsi omaa tarinaansa, myös keksimänsä kuvitteellisen pahan kaksoisveljen - jonka teot selittävät Roberton huonoa onnea - tarinan.

Vaikka kerrontamalli voisikin olla hurmaavan viehättävä - ja Eco onnistuu ajoittain käyttämään sitä todella tehokkaasti - johtaa se ajoittain moniportaiseen, sietämättömän omahyväiseen kerrontaan, jossa Roberto selittää nokkeluutta, jonka on asettanut kaksoisveljensä tarinaan, ja kertojahahmo selittää nokkeluuksia, joilla tulkitsee Roberton nokkeluuden ja joita siitä kykenee johtamaan. Käytännössä tämä johtaa toistuviin pohdiskeluihin kyyhkysten semioottisesta olemuksesta tai kivien olemisen muodosta - jatkuvaan kirjoittajan älyn ja sivistyksen hehkuttamiseen, joka jatkuu romaanin alusta sen loppuun.

Kaikita näistä haukuista huolimatta The Island of the Day Before ei ole aivan toivoton teos: tekstin on poikkeuksetta todella laadukasta, ja Econ nokkeluudet antavat paljon ihastuttavaa ajateltavaa, jotka kirjasta eristettyinä toimivat hykerryttävän mainioina ajatusleikkeinä, ja kirjan osat toimivatkin huomattavasti kokonaisuuttaan paremmin. Kirjaa voineekin suositella luettavaksi muutaman sivun erissä nautittavana anekdoottikokoelmana.

2 Comments:

At 8:18 ap., Anonymous Heicutin said...

Omalla tavallaan on varsin synkkää, että periskooppi on ajautunut siihen surulliseen tilanteeseen, jossa viimeisen kuuden arvostellun teoksen joukosta on kolme saman kirjailijan tuotosta ja vieläpä saman arvostelijan kommentein.

 
At 7:43 ip., Blogger Rauno Rasanen said...

Olen lukenut nämä kolme Ecoa ja Periskoopin arvioinnit ovat menneet aika lailla oman makuni mukaisesti.

Sen verran on kuitenkin tunnustettava, että ilmeisesti luin Foucaultin heilurin (heti suomennoksen ilmestyttyä) liian nopeasti. Ihan kaikkea sen juonipolveilusta en ehtinyt "sulattelemaan" loppuun asti.

Siinä siis yksi kirja, joka pitäisi lukea uudestaan. Toisella lukemisella sen tasot ja ulottuvuudet varmasti avautuisivat entistä selkeämmin ja syvällisemmin.

 

Lähetä kommentti

<< Home