19.5.05

Mahtava peräsin, pulleat purjeet

Kirja: toim. Alberto Manguel: The Gates of Paradise (Macfarlane Walter & Ross, 1993)
****

The Gates of Paradise on kokoelma eroottisia novelleja eri puolilta maailmaa sellaisilta suuruuksilta kuten Milan Kundera, Georges Bataille ja Gloria Sawai. Kirja on järeä lukupakkaus; tarinoita on 39. Kuuluisuuksien lisäksi mukana on muutamia tuntemattomampia nykykirjoittajia ja unohtuneita, jo kuolleita taitureita. Toimittaja Alberto Manguelin ominta alaa on selvästi Latinalaisen Amerikan ja englanninkielisen maailman kirjallisuus; muun maailman valinnat ovat ilmeisempiä.

The Gates of Paradisen kaltaisen, yhden aiheen ympärille kootun kokoelman lukemisen ongelma on se, että päätyy pakostakin vertailemaan tarinoita toisiinsa. Kokonaisuudesta nousee esiin yleisiä linjoja, jotka eivät aina ole imartelevia, joskus pelkästään kummallisia. Yksi kummallisista kantavista teemoista on se, että eroottisen korkeakirjallisuuden maailmassa ei ilmeisesti ole hyväksytävää kirjoittaa soista tisseistä, mutta isot perseet on OK. Tarinassa toisensa perään muistetaan mainita tytön pienistä rinnoista ja mahtavasta takalistosta; yhdessä tarinassa tällainen ei herätä huomiota, mutta toistuessaan se tuntuu merkilliseltä. Päätyvätkö ainoastaan takamusten ystävät kirjailijoiksi? Onko runsaan poven arvostaminen sivistymättömyyden merkki?

Syystä tai toisesta kiinnostavimmat ja ketterimmät jutut ovat naisten ja homojen aikaansaannosta. Ainoan poikkeuksen muodostaa Yuri Mamleyevin tarina The Last Trace of Spinoza, eikä ole mitenkään mahdotonta, että myös Mamleyev olisi homo. Mamleyevin tarina edustaa perinteistä venäläistä räävitöntä surrealismia Daniil Harmsin ja Viktor Pelevinin tyyliin. Se kertoo lihaisan tarinan sairaalassa työskentelevästä naisesta, joka rakastuu mieheen, joka väittää olevansa Spinoza.

Kokoelman parhaat tarinat ovat vähän tunnetun palestiinalaisnovelisti Anne Billatin How Ishmael and Isaac Came to Be Born ja yhdysvaltalaisen Gary Indianan Dreams Involving Water. Billatin raamatullinen tarina kertoo Sarahin ja Abrahamin avio-ongelmista ja impotenssista elegantisti ja tyylikkään taloudellisesti. Indianan tarina on yksi niistä arvoista kirjan kertomuksista, joissa kirjoitetaan himokkaasti ilman rasittavaa itsetietoisuutta. Siinä uneksitaan vieraista maista ja rattopoikien palveluista.

Miksi heteromiehen himoa on niin vaikea saada paperille ilman rasittavia maneereja? Yritystä on, mutta Indianan homokuvauksen tai kirjan avausnovellina olevan Isabel Allenden nuoren tytön seksuaalisuutta käsittelevän tarinan Wicked Girl tasolle ei pääse kukaan. Välillä tuntuu siltä, että keskiluokkaisen valkoisen miehen häpeä painaa niin raskaasti, että on mahdotonta ilmaista itseään rehellisesti.

Merkittävimmät yrittäjät tässä kokoelmassa ovat ranskalainen pervoilusta itselleen intellektuellin uran rakentanut Georges Bataille ja yhdysvaltalainen Robert Coover. Cooverin tarina You Must Remember This on Casablanca-fanficcia jossa Ingrid Bergman ja Humphrey Bogart naivat. Mukana on kaikki kliseet rintojen väliin panemisesta elokuvateatterisuihinottoon, mutta teksti on liian itsetietoista- ja tyytyväistä toimiakseen pornona. Se ei ole hyvä, sillä muut kirjalliset ansiot ovat vähäisiä.

Bataille roiskii räävittömyksiä hauskasti tarinassa The Dead Man, mutta ei pääse samassa lajityypissä kirjoittavan Mamleyevin tasolle. Bataillen eduksi laskettakoon se, ettei hänen tarinaansa vaivaa turha nöyryys.

Kerralla luettuna kokoelma on raskas ja jatkuvaan eroottiseen virittelyyn kyllästyy, mutta kattavuutensa ja monipuolisuutensa puolesta The Gates of Paradise hoitaa hommansa tyylillä. Kirja sopii paremmin yöpöydälle, niin että siitä lukee jutun silloin ja toisen tällöin, muun lukemisen lomassa.