11.5.05

Ei sittenkään täysin paska!

Elokuva: Tähtien sota: Episodi III – Sithin kosto (Yhdysvallat, 2005)
**

Leffaan mennessäni mietin pitäisikö koko “ilmiö” jättää omaan arvoonsa ja toivoa, että se haudattaisiin vähin äänin. Toinen vaihtoehto olisi ollut kirjoittaa haukkuva arvostelu ja varoittaa ihmisiä katsomasta elokuvaa, jolloin osallistuisi samalla tuoteperhettä ympäröivään mediamyllytykseen.

Vielä teatterissa istuessani ennakko-oletukseni olivat hyvin alhaalla, ajattelin Sithin kostoa kahden surkean flopin jatko-osana. Ja sitten alkoi avaruustaistelu.

Kyseessä ei missään tapauksessa ole hyvä elokuva, eikä edes hyvä toimintaseikkailuelokuva, eikä hyvä Tähtien sota –elokuva. Elokuva on tehty kutakuinkin yhtä hyvin kuin Pimeä uhka ja Kloonien hyökkäys. Taistelukoreografiat ja sen sellaiset ovat hauskoja ja toimivia, tietokone-efektit kelvollisia, juoni innottoman typerä ja näytteleminen ja dialogi aivan kauheaa. Se missä Sithin kosto kuitenkin nousee edeltäjiensä yläpuolelle on, että näyttelemistä ja dialogia on huomattavasti vähemmän.

Elokuva saisi helposti parikin tähteä lisää, jos siinä ei puhuttaisi mitään, vaan keskustelukohtausten sijasta olisi mykkäelokuvien tyylinen musta taulu, jossa lukisi ”Yoda uhkailee keisaria” tai ”Anakin ja Amidala puhuvat rakkaudestaan.” Voisi kuvitella, että nyt panokset jotenkin kovenevat tai ainakin että koko juttu ei lässähtäisi. Mikään suuri käsikirjoittajahan George Lucas ei ole koskaan ollut, mutta nyt on tuskaisen selvää, että kukaan ei ole enää edes uskaltanut sanoa hänelle, milloin kynästä tulee lannoitetta. Esimerkkinä häkellyttävien latteiden kliseiden osastosta Yoda sanoo: ”I hear a new apprentice, you have, Emperor... or should I call you Darth Sidious?” Siis oikeesti!

Tälaisenaan koko roska on pitkästyttävä elokuva, mutta siellä täällä vilahtaa muutama makea kohta, joiden vuoksi elokuva kannattaa paremman tekemisen puutteessa katsoa televisiosta parin vuoden päästä. Makeille kohtauksille olisi ollut paikkoja huomattavasti enemmänkin, mutta ne on yleensä vesitetty joko sievistelyllä tai kliseisyydellä.

Tähtien sota –universumin makeilla asioilla mässäillään elokuvassa riittävästi, jedit, droidit, valomiekat ja avaruustaistelut ovat pääosassa. Jar-Jar Binkskin saa sopivan määrän kuva-aikaa, vilahtaen sanattomana parissa joukkokohtauksessa. Elokuvassa on wookieita, mutta niitä ei näytetä oikeastaan lainkaan, mikä on sääli. Sen sijaan kuvataan Anakinin pökkelöä avioelämää.

Loppukohtaus jopa saa puolikkaan kyyneleen silmääni, kun se viittaa kelvolliseen alkuperäiseen Tähtien sota –sarjaan. Kokonaisuus on kuitenkin käsittämätöntä roskaa, mutta tällä kertaa ollaan lähempänä katsomiskelpoista roskaa kuin kahdella aikaisemmalla yrittämällä. Toivottavasti DVD-julkaisun yhteydessä elokuvaan remasteroidaan uusi käsikirjoitus.