27.12.04

Goy vey!

Kirja: Zadie Smith: Nimikirjoitusmies (2004, WSOY. Suomentanut Irmeli Ruuska. Alkuperäisteos The Autograph Man, 2002)
**

Amerikkalaisissa tusinaelokuvissa päähenkilö on tyypillisesti komea, rohkea, huumorintajuinen, isänmaallinen, valkoinen 29-vuotias heteromies, joka työskentelee sotilaana tai poliisina. Muita luonteenpiirteitä ei tarvita ja heikkoudeksi riittää se, että hän on rakastunut. Englantilaisissa tusinaromaaneissa päähenkilö taas on ruma, päämäärätön, omasta mielestään liian tavallinen, ympäristön mielestä liian erikoinen, epävarma, keski-ikää lähenevä valkoinen heteromies, joka työskentelee virkamiehenä. Zadie Smith on huomannut, että stereotyyppi muuttuu henkilöhahmoksi, jos siltä vaihtaa kansallisuuden, sukupuolen tai ammatin.

Smithin esikoisteoksessa Valkoiset hampaat "käsiteltiin" maahanmuuttajien identiteettiä ja perimän osaa kulttuurissa. Käsitteleminen tarkoittaa sitä, että kirjassa ei tapahtunut juuri mitään, mutta tapahtumiin liittyi aina etnisyys. Päähenkilö Sam oli muuttanut Englantiin Bangladeshista. Siis miettikää! Bangladeshista! Hän oli siis maahanmuuttaja. Kuinka kantaaottavaa ja puhuttelevaa. Mitä? Eikö? Näin kirjaa kuitenkin mainostettiin ja jossain arvosteltiinkin - olihan henkilökaartissa myös Jamaikalainen jehovantodistajanainen. Smithistä povattiin Hanif Kureishin jälkeen seuraavaa suurta maahanmuuttajakirjailijaa.

Nyt maahanmuuttajakirjailija maahanmuuttajakirjailee jälleen. Tällä kertaa kohteena ovat kaksi rinnakkain kulkevaa teemaa, juutalaisuus ja kuuluisuus. Neljä päähenkilöä ovat henkisesti keski-ikää läheneviä 27-vuotiaita juutalaisia, joista yksi on musta, toinen homo ja kolmas rabbi. Nimikirjoitusmiehen pääosassa olevan Alex-Li Tandemin isä on kiinalainen ja äiti juutalainen.

Alex-Li tuntuu äärimmäisen stereotyyppiseltä englantilaisen kirjallisuuden hahmolta, vaikka onkin kiinalainen, juutalainen ja ammatiltaan ostaa ja myy julkkisten nimikirjoituksia. Hän ei nauti oikein mistään, elää tympeää elämäänsä päivästä toiseen, polttaa pilveä kavereidensa kanssa, vetää kännejä epämiellyttävien työtuttujen kanssa. Hän on rakastettavan epäonnistujan pahanhajuinen kaksoisveli, josta on äärimmäisen vaikea pitää tai edes kiinnostua. Tästä huolimatta hänellä on upea tyttöystävä, salarakkaita, iso ystäväpiiri ja kaikin puolin elämä hymyilee. Paitsi että on se niin raskasta olla brittiläistä keskiluokkaa, tiedättekste.

Alex-Lissä kirjan molemmat puolet tulevat innottomasti esille. Hän on uskonnoltaan tai pikemminkin kulttuuriltaan juutalainen ja on muuttanut nimikirjoitusharrastuksensa työkseen. Näitä teemoja on liitetty yhteen melko satunnaisesti, eivätkä ne silloinkaan tue toisiaan ainakaan mitenkään omaperäisesti.

Kirja jakautuu rosoisesti kahteen osaan, joiden päälle piisaa prologia, epilogia ja muuta tauhkaa. Ensimmäinen osa on Mountjoy: Alex-Li Tandemin kabbala ja toinen osa Roebling Heights: Alex-Li Tandemin zen. Näppärästi Smith on jakanut molemmat osat kymmeneen lukuun, joista ensimmäiset on nimetty kabbalan elämän puun oksien mukaan ja jälkimmäiset buddhalaisen harjoituksen askelten mukaan. Ensimmäisessä osassa Alex-Li palloilee kotilähiössään, toisessa lähtee New Yorkiin. Yllättävästi Buddhan jalanjäljissä kehittyy varsin perinteinen aristoteelinen kaari, kun taas juutalaismystiikasta syntyy lähinnä päähenkilön omassa epämääräisyydessä lillumista.

Alex-Lin kiinalaisuus rajoittuukin lähinnä siihen, että näin saatiin hänestä epätyypillinen juutalainen ja jälkimmäiselle osalle nimi. Juutalaisuudesta sen sijaan revitään riemua tai ainakin sisältöä irti. Kabbalaa esitellään joka välissä kaaviokuvien kanssa, heprean aakkoset käydään läpi ja alkaapa Alex-Li kirjoittaa Jumalan hepreankielistä nimeä JHWH omana nimikirjoituksenaankin. Tämän lisäksi Alex-Li suunnittelee teoksen alkupuolella omaa kirjaa, johon kirjoittaisi juutalaisten ja goyimien eroista - ja määrittelisi kaikenlaisia asioita näiden käsitteiden kautta. Maininnan saa myös koko joukko juutalaisia julkkiksia.

Sekalaista trivia-tietoa löytyy myös monelta muulta elämän osa-alueelta ja Smith tuntuu moralisoivan hahmojaan siitä, että nämä ovat juuttuneet etsimään elämäänsä sisältöä epäolennaisuuksista. Miksi palvoa tähtien nimikirjoituksia, jos voi palvoa tähtiä? Miksi palvoa tähtiä, jos voi palvoa Jahvea? Ja niin edelleen. Julkkiksenpalvontaa ja jumalanpalvontaa rinnastellaankin urakalla, muun muassa julkkisten ja Jahven nimikirjoitusten kautta ja vertaamalla ihailijakirjeitä rukouksiin.

Yksi erityisen hauska anekdootti kirjasta on jätetty ilmeisen tahallisesti pois. Juutalainen näyttelijä Leonard Nimoy nimittäin keksi Mr. Spockin käsitervehdyksen synagogassa näkemästään salaisesta rituaalista, jossa rabbi piti käsiään samalla tavalla. Kirjassa käsimerkit mainitaan ohimennen sivulauseessa, mutta takakannessa on kuitenkin kuva juuri tästä ikonisesta vulkanuslaisten tervehdyksestä. Vaikea kuvitella, että kirja olisi ollut jotenkin liian raflaava sen kanssa.

Smith tuntuu hukkuvan omaan alleviivattuun ironiaansa ja tylsiin pop-kulttuuri-viittauksiinsa. Hän esittää jatkuvasti henkilöhahmoistaan - ja erityisesti Alex-Listä - väitteitä, jotka joko ovat totta ja tekevät hahmoista ääliöitä, tai ovat vitsejä ja tekevät kertojasta ääliön. Kun tätä jatkuu yli neljäsataa sivua, lukukokemuksesta tulee hyvin raskas.

Valkoiset hampaat oli Nimikirjoitusmiestä monipuolisempi ja myös hauskempi romaani. Se yritti vähemmän ja onnistui enemmässä. Valkoisissa hampaissa huumori syntyi tilanteista ja kerronnasta, Nimikirjoitusmiehessä sitä koitetaan vääntää joka paikasta, muttei ikinä oikein onnistuta. Mountjoyn katuja kulkiessaan Alex-Li törmää vähän väliä kolmeen rabbiin, jotka ahtavat isoja huonekaluja pieneen autoon. Kuulostaa vitsiltä, mutta ei kuitenkaan ole hauskaa.

Myöskään jatkuva yritys vedota lukijan populaarikulttuurihermoon ei toimi. Se ei ole niinkään nokkelaa kuin väkinäistä. "Hänen täytyisi vain mennä sinne kyselemään, kuin suosittu etsivä Philip Marlowe. Jos se ei onnistuisi, hänellä oli varasuunnitelma, jonka mukaan hän menisi Lower East Sideen, etsisi käsiinsä Kittyn ihailijakerhon puheenjohtajan Krauserin ja pieksäisi tästä tiedon ulos kuin suosittu näyttelijä Jimmy Cagney konsanaan. Niin, kuin Jimmy Cagney, kaikkien riitapukareiden jumala." Onko tässä kyse Alex-Lin ajattelutavasta vai Zadie Smithin ajattelutavasta? Miksi lukijaa yritetään epätoivoisesti kosiskella sillä samalla triviatiedolla, josta hahmoja jatkuvasti kritisoidaan? Kaatuuko Smith omaan näppäryyteensä vai yrittääkö luoda lukijalleen jotain itsetietoista valaistumista?

Kerronnallisesti paras osuus kirjassa on prologi, jossa Alex-Lin isä vie 12-vuotiaan poikansa kavereineen painimatsiin. Herra Tandemin myötä katoaa jo alkusivuilla myös kirjan energia ja sympaattisuus.

Irmeli Ruuskan käännöskään ei tunnu erityisen inspiroituneelta työltä. Erityisesti jää kaivelemaan, että kirjassa usein esiintyvä ja juutalaisuudessa sangen oleellinen sana "goyim" käännetään tarpeettomasti ja laimeasti ei-juutalaiseksi. Hämärää tämä on varsinkin, kun kirjassa on jonkin verran käytetty vähemmän tunnettuja heprean- ja jiddishinkielisiä sanoja ja jopa fraaseja. Myös Smithin kehuttu dialogi tuntuu käännöksessä kömpelöltä.

Nimikirjoitusmies tuottaa pettymyksen melkein jokaisella mahdollisella alalla. Sen hahmot eivät ole kiinnostavia tai miellyttäviä, eikä niihin halua samaistua. Sen tapahtumat ovat tylsiä ja perustelemattomia. Sen kerronta on väkinäistä ja innotonta. Sen aiheita on käsitelty pintapuolisesti ja tympeästi. Sen pyrkimys sanoa jotain kiinnostavaa juutalaisuudesta rajoittuu nettihaulla löytyviin trivialiteetteihin. Sen tarkoitus osoittaa Zadie Smithin olevan muutakin kuin yhden kirjan kestävä tähdenlento on epäonnistunut.

Nimikirjoitusmies on täysin goy kirja, jonka shikshei on kirjoittanut goyimeille. Oy, gevalt!

3 Comments:

At 4:36 ip., Anonymous Anonyymi said...

Mielestäni olisi korrektia mainita kirja-arvosteluissa myös suomentajan nimi.

jussi@kasa

 
At 5:25 ip., Blogger Mike Pohjola said...

Olet oikeassa. Lisäsin Irmeli Ruuskan nimen arvosteluun.

 
At 9:16 ap., Blogger Nay Denature said...

This is a very interesting read http://obatkutilkelaminherbal.soup.io
klinikr.wordpress.com
www.oherbal.jimdo.com
http://denatureid.tumblr.com

 

Lähetä kommentti

<< Home