22.11.04

Viimeiset ajat ovat käsillä

Sarjakuva: Dave Sim: Latter Days (2003, Aardvark-Vanaheim Inc.)
**

Cerebus on alusta asti ollut sarjakuvaa, jonka kanssa lukukokemus vaihtelee teknisesti nerokkaasta, vetävästä kerronnasta brutaaliin tuskaan. Tähän asti jälkimmäisen huippuna on minulle ollut neljännen Cerebus-puhelinluettelon, Church & State 2:n loppu jossa Cerebus päätyi kuuhun kuuntelemaan kymmeniä sivuja kestävää monologia joka muistaakseni koski jotain kosmisia puuihmisiä. Alkujaan Cerebus oli Conan-parodiaa, jossa miekkaa heiluttava maasika seikkaili erilaisten genrekarikatyyrien keskuudessa, mutta ensimmäisen puhelinluettelon paksuisen kokoelman jälkeen homma muuttui vakavaksi.

Latter Days, viidestoista ja toiseksi viimeinen Cerebus-kokoelma pieksee raskaan väännön saralla kaikki edeltäjänsä mennen tullen. Ehkä Sim päätti, että nyt kun hänen 30-vuoden elämäntyönsä, 6000-sivuinen saaga on lähestymässä loppuaan, ei hänen tarvitse välittää yleisöstään sitäkään vähää mitä aikaisemmin. Sim itse vertaa mielellään eepostaan venäläiseen romaaniin, mutta lukukomeuksena se muistuttaa enemmän Raamattua.

Cerebuksella ja Raamatulla on yhteistä myös se, että jos aikoo närkästyä jokaisesta ääliömäisyydestä tai moraalisesti arveluttavasta heitosta, ei lukemisesta tule mitään. Tässä vaiheessa uraansa Sim on jo karkoittanut kaikki ne lukijat jotka ovat lähteäkseen kummallisilla lausunnoillaan naisista, homoista ja politiikasta, joten ottamalla uskonnon käsittelyynsä hänellä ei ole enää mitään menetettävää.

Kokoelman ensimmäiset kaksi kolmannesta käsittelevät Cerebuksen nousua uskonnolliseksi auktoriteetiksi ja oman maailmankolkkansa valtiaaksi. Siinä missä samantyyppistä tematiikkaa käsiteltiin varhaisissa Cerebus-kokoelmissa High Society ja Church & State 1 & 2 poliittisesta näkökulmasta, on vinkkeli nyt messiaaninen. Puolet ajasta komediaa ja puolet fasismia, joka tuo mieleen Frank Millerin Dark Knight Returnsin.

Tämän Cerebus-kokoelman kanssa on vaihteeksi tyytyväinen, että mukana on Simin omat kommentit jokaisesta luvusta, sillä muuten olisi todella vaikea sanoa, milloin Sim on vakavissaan ja milloin ei. Usein se tietysti tarkoittaa sitä, että paljastuu että hän on vakavissaan silloin kun toivoisi hänen olevan satiirinen. Fasismin kanssa oli sentään tarkoitus olla kriittinen, mikä oli mukavaa vaihtelua siihen maailmankuvallisen hirveyden määrään mitä tätä lukiessa saa normaalisti sietää.

Sarjakuvakerronnallisesti ja -taiteellisesti Sim on pettämätön. Jälki pysyy mestarillisena läpeensä, ja varsinkin fyysisen komedian kanssa taas muistaa, mitä varten alkoi aikanaan lukemaan läpi tätä hirviötä. Kuvakerronnan tinkimätön linja kertoo pitkästä itsenäisestä urasta, jonka kuluessa ei ole tarvinnut paljoa kustannustoimittajia kumarrella.

Latter Daysin varsinainen kauhuosuus iskee vasta viimeisellä kolmanneksella. 140 sivua Simin Toora-kommentaareja pienellä präntillä ja minimaalisella kuvituksella. Kommenttiensa kommenteissa Sim kertoo, että alunperin tarkoitus oli tehdä pilaa Raamatusta, mutta lukiessaan sitä Sim tuli uskoon.

Ei kuitenkaan mihin tahansa uskoon, vaan ihan omaan uskoonsa. Simin Toora-tulkinnasta sanottakoon ainakin se, että se ei turhia perinteitä kumartele. Hänen mukaansa Mooseksen kirjojen tekstistä selvästi näkyy, että Jumalia onkin kaksi, mies ja nainen. Mies on oikea Jumala ja nainen on hänen luomansa Jahve, ja tietenkin tarinan pahis. Luettuaan että Jahve tuleekin kirjaimista YHWH ja ettei vokaaleja voi muuta kuin arvailla päätti Sim soveltaa taiteellista vapauttaan ja käyttää hänestä nimeä Yoohwhoo.

Mutta ei huolta! Niiden meistä riemuksi, joiden mielestä 140 Toora-kommentaaria kuulostaa raskaalta, Sim kevensi materiaalia pienillä väliosuuksilla, joissa esiintyy Woody Allen. Ne pilkkaavat psykoanalyysiä sepitettyjen Woody Allen -päiväkirjamerkintöjen muodossa.

Tässä vaiheessa Cerebusta kaikki paitsi jääräpäisimmät ovat jo luovuttaneet, joten loppukaneetiksi sanottakoon vaikka että kommentaarit saa tahkottua läpi lukemalla sitkeästi kymmenen sivua päivässä. Kahdessa viikossa se on ohi, ja sitten on edessä enää viimeinen eli kuudestoista Cerebus-kirja. Loppu on lähellä eikä nyt voi enää antaa periksi.