19.11.04

Show Must

Esitysvertailu
Miss Drag Queen 2005
17.11.2004 Dtm, Helsinki
Rammstein Tour 2004/2005
18.11.2004 Globen, Tukholma

Suomen Miss Drag Queen valittiin ensi vuodelle ravintola Dtm:ssä keskiviikkona. Show oli kokonaisuudessaan hyvin samantapainen kuin aiempina vuosina. Reilu kymmenen eritasoista kilpailijaa tavoitteli kruunua ja titteliä, ainoastaan missigenressä hyviksi juontajiksi laskettavien Ritun ja Mega-Paulan johtaessa seremoniaa. Tuttuun tapaan tuomaroinnin hoiti raadillinen trash-julkkiksia, mutta aiemmista vuosista poiketen kukaan heistä ei ollut voittajaa julkistettaessa aivan kaatokännissä. Kokonaisuudessaan siis varsin viihdyttävä tapahtuma campin ja kalkkunan ystäville.

Silti on pakko hämmästellä joidenkin kilpailijoiden valmistautumista. Useammat kilpailijat tuntuivat kuvitteleman, että dragin ytimessä on naiseksi pukeutuminen ja hittibiisin miimaaminen. Nämä ovat toki tärkeitä elementtejä dragissä, mutta ne ovat vain pintaa. Oikeasti dragin ytimessä on show. Ei ole sattumaa, että Suomen kovin drag-ryhmä on nimeltään Showhat.

Esityksen on oltava viihdyttävä. Kuningattaren on näytettävä naiselta (rintaproteesi, teipattu penis, meikki), liikuttava kuin nainen (eleet, ilmeet ja erityisesti korkokengissä kävely), laulettava kuin nainen (tai siis liikutettava huuliaan oikeassa tahdissa) ja pukeuduttava kuin nainen. Mutta erityisesti hänen on oltava vauhdikkaan viihdyttävä.

Nyt voittanut Johan onnistui kaikilla näillä osa-alueilla. Hän kantoi tangonsa veteraanin elkein, enkä ihmettele vaikka esitystä olisi harjoiteltu pidempäänkin viimevuotisen karvaan tappion jälkeen. Mikäli esiintyjä ei ole Johanin kaltainen luontaisen karismaattinen viihdyttäjä, niin yleensä on helpompi lisätä show'n vetävyyttä vaihtamalla biisiä ja vaatteita lavalla lennossa. Se on automaattisesti hauskaa - ja suorastaan välttämätöntä biisiä pidemmissä drag-esityksissä. Tällä tavalla esityksellä voi myös kommentoida lainaamiaan artisteja. Esimerkiksi voi osoittaa, että Steven Tyler ja Liza Minelli tehdään samalla meikillä ja melkein samoilla vaatteilla.

Parhaisiin tuloksiin yleensä pääsee, jos muistaa, että drag on luonteeltaan poliittista. Suomessa Drag King -kulttuuri on lapsenkengissä, mutta ulkomailla se on usein nimenomaan sukupuolipoliittista huumoria. Ja vaikka ei Showhatin tapaan päivän poliittisia kysymyksiä kommentoisikaan, niin Drag Queen -esityksiin sisältyy aina joko naiseuden ylistys, karnevalisaatio tai naurunalaiseksi tekeminen.

Tänä vuonna voittaja oli selkeästi muita kilpailijoita parempi. Ensimmäinen perintöprinsessa, Sylvester Lindarw, oli panostanut pukeutumiseen, taustanauhaan ja vaatteiden vaihtoon, mutta miimaus ei ollut kohdallaan ja esiintyminen ei ollut täysin luontevaa. Toinen perintöprinsessa, Evangeline, aloitti Yön kuningattaren aarialla, vaihtoi Nightwishiin ja päätti Idols-Hannan Tulin voittamaan -biisiin. Voitto jäi saamatta, sillä vaikka puvut olivat varsin näyttäviä ja esityksen draaman kaari tyydyttävä, niin on syytä vielä oppia, että oopperaulaulajatankit eivät sipsuttele. Illan taiteellisesti kunnianhimoisin esitys, jonka Psyko Kana aloitti burkaan pukeutuneena ja päätti kolmen vaihdon jälkeen mikroshortseissa, ei ikävä kyllä saanut edes kunniamainintaa.

Seuraavana iltana löysin itseni toisenlaisesta esityksestä.

Rammstein, Itä-Saksan lahja maailmalle, on parasta mitä show-rintamalla on tarjolla. He tekevät toki loistavaa musiikkia, mutta se ei vielä riittäisi. Heidän musiikkivideonsa, haastattelunsa, vaatteensa, lavadesign ja kaikki mahtavat tempaukset tuntuvat aina sekä spontaaneilta, että tarkkaan mietityiltä. Rammstein on siitä harvinainen eläin, että siinä yhdistyy tyyli, maku ja taso.

Seurasin heidän Tukholmankeikkaansa piippuhyllypaikalta, mutta vaikka lava näytti suunnilleen kännykän kuvaruudun kokoiselta, oli meno mahtava. Barokkia fasistiseen scifiin yhdistävät vaatteet, synnynnäisen viihdyttäjän elkeet, lukemattomat efektit, uho ja tietenkin napakka musisointi johdattivat Svea-mamman lapset nopeasti konsensukseen: hurmos.

Rammstein ei paljoa yleisölle puhu. Bändi uskoo puhtaaseen iskuporakonekommunikaatioon. Viimeisin levy on selvästi popimpi kuin aiemmat, mutta livenä bändi painaa samalla karuudella kuin aimminkin. Keikan intiimein biisi on Los. Intiimi tarkoittaa Rammsteinin tapauksessa sitä, että rumpusetti siirretään taustakorokkeelta lavan etuosaan. On järjetöntä kuinka hyvin se toimii käytännössä. Kun solisti Till Lindemann kuiskaa biisin keskellä "Schtockholm" on loppuunmyyty Globen pakahtua huutoonsa. Keikan muita kohokohtia olivat Du Hast – Du riechst so gut – Sehnsucht -hittikimara, jonka huippukohdassa on levytyksen rummut korvaava tarkasti ajoitettu räjähdyssoolo, sekä kyyneleet silmiin nostavan kaunis Ich Will.

Edellisen kerran näin Rammsteinin livenä muutama vuosi sitten Helsingin jäähallissa. Siihen keikkaan verrattuna tavaramerkiksi muodostunutta pyrotekniikkaa on vähemmän ja räjähdyksiä on enemmän. Tämän bändin kohdalla "vähemmän" on toki edelleenkiin suunnilleen Jerry Bruckheimerin leffan verran. Liekkien vähentäminen on ollut oikea ratkaisu. Nyt tuli tuntuu enemmän efektiltä eikä siitä tule diskopallon tapaista klisettä. Kun lavalle syttyy suvantokohdassa tunnelmallisesti kahdeksan nuotiota on vaikutus toimivampi kun edellisestä tulensyksennästä on kulunut kaksi biisiä.

Bändin silmääiskevä hyökkäysmaskuliinisuus on tuotu esille täysin vastaanpanemattomasti. Rammstein on Robbie Williamsin tapaan niitä harvoja show'ta, joka vetoaa niin miehiin ja naisiin, homoihin ja heteroihin. Maailman paras poikabändi on leikitellyt paljon homokuvaston kanssa. Pukeutuminen, musiikkivideot ja levyjen oheisvihkosten valokuvat muuttuvat kuitenkin vain rekvisiitaksi keikoilla, joilla laulaja Till Lindemann ja kosketinsoittaja Christian "Flake" Lorenz tutkivat sadomasokistista suhdetta lavateatterissaan. Aiemmilla kiertueilla Till on raiskannut Flaken ”Büch Dichin” aikana. Tällä kiertueella joutuu hintelä kosketinsoittaja pataan, jonka solisti luonnollisti flambeeraa.

Nimenomaan Lindemann ja Lorenz nostavat Rammsteinin muiden rytinäbändien yläpuolelle. Lindemann on jumalattoman suuren treenatun kroppansa ansiosta miehisyyden yhden ääripään lihallistuma. Hänen ajoittain murtuva äänensä kertoo kuitenkin sisäisestä herkkyydestä samalla tavalla kuin kitaroiden ja rumpujen alta luikerteleva Flaken kosketinsoitin. Heidän rinnallaan muu bändi jää vähän sivuun. Jopa veistoksellinen Richard Z. Kruspe-Bernstein, jolla on aina (aina!) mielettömän hyvät housut.

On tietenkin täysin kohtuutonta asettaa Rammstein ja amatööri-dragi minkäänlaiseen vertailuasemaan. Niissä on kuitenkin paljon samaa, vaikka täysin eri tasoilla ja areenoilla liikutaankin. Molemmat viihdyttävät tekemällä jostain salaisesta ja vaietusta, mutta himotusta, elämää suuremman pintansa. Pintaa syvemmällä on kuitenkin suunnaton merkitysten joukko. Sinne osoittavat vain klovnin kyyneleet.

5 Comments:

At 12:38 ap., Blogger ainailona said...

Todella hyvä kuvausbloggaus, kiitos!

 
At 12:24 ap., Anonymous Anonyymi said...

Terveinen Hjallis-Areenan keikalta. Tippa linssissä, housut vaahdossa. Tirolilaishousut?

P:la

 
At 9:37 ap., Blogger Spinsteri said...

Onkos tämä Sylvester Lindarw sukua Christer Lindarwille, joka aikoinaan hallitsi suvereenisti Ruotsin Drag queen sceneä ja taisipa olla After Eightinkin keulahahmo vai onko kyseessä vain nokkela taiteilijanimi? Ja kyllä, Rammstein oli hieno...

 
At 5:38 ip., Anonymous schwarzwolf said...

olet aivan oikeassa rammstein jutussasi ;) kaikin puolin, hyvä kirjoitus! oletko kenties rekisteröitynyt rammsteinfinland foorumillekin?

 
At 1:13 ip., Anonymous Anonyymi said...

Hyvä plogi kirjoitus vaikkakin
Evangelista ja Sylvester Lindarw
olivatkin vaohatneetpaikkaa arvostelussa...siis Yön kunigatar oli Sylvester..
Kyseinen nimi ei ole taiteilia nimi vaan ihka oikea eikä ole sukus Ruotsin Lindarwille vaikkakin esiintyminen on alkanut jo vuonna-79 ja päättyi vasta 2006,
pisin aika kului valovoimaisessa StarSisters drag ryhmässä ja Lady Victoria soolouralla.

 

Lähetä kommentti

<< Home