30.11.04

Kupletin juoni

Live-roolipeli: Harviainen, Sepponen, Suvanto: Mehiläiset saapuvat
http://personal.inet.fi/cool/sepponen/mehilaiset/
****

Live-roolipeli Mehiläiset saapuvat pelautettiin Helsingissä 6.11. parillekymmenelle pelaajalle. Pelin järjestivät Julius Sepponen ja Markku Jenti - tai siltä ainakin ennen pelin alkua näytti.

Mehiläisten
alkuasemat olivat modernia trilleridekkaria ja Agatha Christietä: Rattopoika löytyy murhattuna kaatopaikalta. Poliisijohto käskee lopettaa tutkimukset, mutta kaksi omapäistä poliisia jättää kuitenkin oikeuden ja totuuden nimissä tottelematta saamiaan suoria käskyjä. Sylttytehtaana on popularistisen kansanedustajanaisen edustusasunto, jossa tämä valikoitujen ystäviensä ja rakastajiensa kanssa viettää pienimuotoista iltamaa. Etsivillä on noin neljä tuntia aikaa ruotia totuus esiin korruptoituneesta eliitistä - joko hyvällä tai tarvittaessa nyrkein (mutta vain ensimmäisenä keinona).

Aluksi peli vaikuttikin seurailevan murhamysteerilarpin juonenkulkuja. Pelasin itse toista kapinallisista sinivuokoista, ja peli kului rikkaita&irstaita kuulustellen. Mitään selkeää rikosjuonikuviota en (pelaajana) huomannut, mutta pelinjohto oli kertonut minulle etukäteen, ettei pelin juonen eteneminen vaatinut minulta mitään oikeita salapoliisinkykyjä - siispä hahmoni pääsisi joka tapauksessa johonkin lopputulokseen. Toisin sanoen murhaajan paljastaminen ei ollut olennaisinta pelissä, vaan juonen kliimaksi pelin loppuhuipennuksessa.

Olin kyllä epäillyt jonkinlaista jujua. Salapoliisiromaanien genreenhän kuuluvat erottamattomasti agatha-variaatiot (murhaaja onkin kertoja, murhaajia ovat kaikki epäillyt, kukaan ei ollutkaan murhaaja, yksi uhreista olikin murhaaja, kukaan ei pidäkään mansikkakakusta jne). Jep, jujupa hyvinkin - mutta aivan toisenlainen kuin oli luullut.

Mehiläiset saapuvat ei ollut edes salapoliisilarppi.

Pelin juoni oli vain näennäinen. Kaikki oli vain hämäystä. Mehiläiset saapuvat oli läpikotaisin ratakiskotettu - pelin tekijät olivat säätäneet larpin kulun jo etukäteen - ja se saattoi päättyä vain yhteen tilanteeseen: poliisietsivä päätyy tutkimuksissaan johonkin tulokseen, syyttää christieläisessä hengessa samaan huoneeseen kokoontuneista epäillyistä yhtä - ja aivan äkisti hänen poliisikollegansa ottaa epäillyt hengiltä. Peli päättyy pelaajien ja hahmojen hämmennykseen.

Pelin jälkeen pidetyssä purkutilaisuudessa, jossa pelaajat kertoivat toisilleen hahmojensa salaisuudet ja juonet, kävi ilmi, ettei hahmoista kukaan ollut ollut murhan kanssa tekemisissä. Uhriparka oli pelin maailmassa kuollut pelkkään sydänkohtaukseen, ja tosimaailmassa kaiken takana olikin J. Tuomas Harviainen.

Pirullinen huijaus. Ketään "Markku Jentiä" ei ollut olemassakaan, mutta Sepposen lisäksi pelinjohtajia oli kaksi. J. Tuomas Harviainen ja Jere Suvanto olivat soluttautuneet pelaajakunnan joukkoon muka tavallisiksi hahmoiksi. Näissä rooleissaan he olivat kaiken aikaa voineet ohjailla pelin tapahtumia ilman, että heidän olisi larpeissa tavalliseen tapaan täytynyt suoraan pakottaa pelaajia toimimaan juonen vaatimusten mukaan.

Harviaisen ajatuksena oli nimenomaan tehdä täysin ratakiskotettu peli, mutta siten, että sen pelaajien illuusio vapaasta tahdosta säilyisi. Tämä toimikin mainiosti. Kukaan peliin osallistuneista ei etukäteen tuntenut "Markku Jentiä", vaikka tämän kanssa olikin voinut kommunikoida sähköpostitse. Kun Markku sitten pelipäivänä "sattui olemaan kipeänä", kellään ei ollut mitään syytä epäillä pojan olemassaoloa.

Mehiläisissä näkyi larppien uusi, realismin sivuuttava trendi. Alkuaikoina larpintekijät pyrkivät jäljittelemään oikeaa maailmaa siten, että he kirjoittivat peliensä hahmot mahdollisimman yksityiskohtaisiksi: "Lempivärisi on punainen, synnyit vuonna 1234." Tällaisesta uuvuttavasta tunnollisuudesta ollaan näinä vuosina siirtymässä kohti viitteellisempää kirjoitustapaa, jossa hahmot kirjoitetaan vain olennaisimmiltaan osin. Pelaajien on omaksuttava paitsi hahmonsa, myös tietty pelityyli: esimerkiksi Mehiläisten ei ollut tarkoituskaan olla mikään valokuvantarkka, realistinen otos vuoden 2004 Suomesta. Pelin hahmoissa ei kerrottu yksityiskohtia niiden arkielämästä. Kaikki kerrottu liittyi pelin tilanteeseen.

Laajempana suuntauksena olemme Suomessa menossa kohti uutta romantiikkaa, pois alkuaikojen ajattelemattomasta dogmaattisuudesta. Larpit lähenevät "yhteistä leikkiä" ennemminkin kuin "peliä". Minä pidän tästä kehityssuunnasta.

Ihailen myös sitä, kuinka kiihkottomasti pelin käsikirjoituksessa rikottiin ja rakennettiin uudelleen sukupuolirooleja. Mehiläisten miehet olivat katseen kohteita. Rikkaat ja mahtavat eukot pitivät nuoria rakastajia objekteinaan, väkivaltainen paha kyttä oli nainen ja toppuutteleva hyvä kyttä oli mies.

Nokkela, vaikuttava ja toimiva peli. Tosin kun kaikki paukut oli kasattu suureen pelimaailman ulkopuoliseen huijausjuoneen, pelin muut teemat jäivät raaemmiksi. Pelin alkuasetelmaa - omavaltainen eliitti ja omavaltaiset kytät - olisi voinut käyttää tiukempaankin yhteiskunnalliseen analyysiin. Vaan toisaalta, eipä nelituntiseen peliin pidä liikaa kasatakaan. Antoisa, ajattelemaan saava pelikokemus.

2 Comments:

At 10:12 ap., Anonymous Anonyymi said...

Mutta mikä oli pelin pointti? Jos kyseessä siis oli dekkarilarppi joka ei ollut dekkarilarppi? Siis -- mitä muuta jos mitään sisältöä Mehiläisissä oli?

- M

 
At 4:47 ip., Anonymous Anonyymi said...

Juonella oli toki oma osuutensa pelissä, mutta pääpaino oli tilanteen kokemisessa ja tunnelmassa. Siinä miltä tuntui olla neljä tuntia dekadenssin, rooleiltaan käänteisten valtarakenteiden, hyväksikäytön ja rikosten keskellä. Elämyksellisyydessä.

M.J.

 

Lähetä kommentti

<< Home