8.11.04

Kevät jäi tulematta

Kirja: Norman Spinrad: Russian Spring (1991, Bantam Press)
***

Yksi scifi-kirjallisuuden perinteisistä aksioomista on se, että mitä enemmän kirjailija menee yksityiskohtiin, sitä kulahtaneemmalta kirja vaikuttaa kymmenen vuoden päästä. Siksi Orwellin Vuonna 1984 tai Bradburyn Fahrenheit 451 ovat kestäneet niin hyvin ajan hammasta; niissä on keskitytty tulevaisuuden ennustamisen sijasta itse asiaan.

Russian Springissä Norman Spinrad on ottanut täsmälleen vastakkaisen lähestymistavan, ja vieläpä poikkeuksellisen röyhkeällä tavalla. Kirja on julkaistu Neuvostoliiton hajoamisen pyörteissä ja sijoittuu lähitulevaisuuteen niin, että Neuvostoliiton nykytilalla on kirjassa suuri merkitys. Odottelemalla pari vuotta Spinrad olisi voinut saada osuvamman kuvan siitä, mitä tapahtuu, mutta se olisi ollut kirjan hengen vastaista. Kuten lähes kaikki scifi-kirjat, Russian Spring on ennen kaikkea kirja omasta ajastaan.

Merkillistä kyllä, vaikka Spinradin ennustuksista ainoastaan masentavimmat ovat toteutuneet edes jotenkuten, ei se haittaa kirjaa mitenkään. Scifin sijasta se tuntuu vaihtoehtotodellisuudelta. Kirjan sankari on Jerry Reed, amerikkalainen avaruusohjelmassa työskentelevä insinööri. Reedin unelma on päästä pois maan painovoimakentästä, mutta amerikkalaisessa, pahasti militarinoituneessa ohjelmassa keskitytään lähinnä kiertoradalle ammuttaviin lasereihin, ydinpommeihin ja muuhun hauskaan.

Unelmansa perässä Reed loikkaa Euroopan Unionin avaruusohjelmaan ja muuttaa Pariisiin. Amerikkalaisena häntä ei koskaan täysin hyväksytä uudessa Euroopassa eikä paluuta kotimaahan enää ole. Jatkuva poliittinen kähmintä, vieraalla maalla asuminen ja unelmansa seuraaminen ovat aiheita jotka Spinrad ymmärtää hyvin ja joista rakentuu kirjan inhimillinen sydän.

Pariisissa Reed tapaa Sonya Gagarinin, venäläisen toimisto-orjan. Sonya on kirjan toinen päähenkilö, vaikka emotionaalinen paino onkin järjestään Reedin puolella. Kirja kattaa useita vuosikymmeniä Reedin ja Gagarinin uraa ja perhe-elämää ja myöhemmin tärkeitä osia näyttelevät perheen lapset Bobby ja Franja.

Likinäköinen visiointi ei yleensä käy vaivaksi asti, mutta muutamassa kohdassa kyllä huomaa teoksen olevan aikansa tuote. Venäläiset henkilöt viittaavat sulavasti Marxiin, Leniniin ja Gorbatshoviin samassa lausessa, ja se tosiseikka ettei Gorbatshov ollut hallintokaudellaan alkuunkaan arvostettu Venäjlllä ohitetaan pienellä sivuhuomautuksella.

Olennaisempaa on kuitenkin se, kuinka maailmanpolitiikan vellominen vaikuttaa yksittäisten ihmisten kohtaloihin ja unelmiin ja kuinka he voivat vaikuttaa maailman menoon. Politiikka ruhjoo Reedin uraa perinpohjaisesti samaan aikaan kun Gagarin joutuu uhraamaan mahdollisuuden toisensa perään edetä neuvostojärjestelmässä amerikkalaisen aviomiehensä takia.

Tämä on ikuista maailmassa jossa nuoret ihmiset menevät naimisiin voidakseen pysyä maassa, Iranissa syntyneitä tutkijoita erotetaan summittaisesti amerikkalaisista tutkimuslaitoksista ja suurvaltaretoriikka jyllää. Perheen pojan Bobbyn tarinassa on kyse siitä, miltä tuntuu olla vihattu Jenkki Euroopassa ja miltä tuntuu lähteä Jenkkilään vain huomatakseen, että se on täynnä ksenofobisia yllytyshulluja, joilla ei ole mitään käsitystä maailman menosta.

Kirjan suuri heikkous on sen loppu. Karuista ihmiskohtaloistaan huolimatta Russian Spring on optimistinen teos. Neuvostoliitosta on kehkeytynyt vauras suurvalta avoimmuuden myötä ja siviilivetoinen avaruusohjelma saavuttaa uusia ihmeitä Euroopassa. Viimeisen sadan sivun kohdalla tämä optimismi menee jo liiallisuuksiin kun USA:n presidentiksi päätyy ihmeen kautta oikeamielinen vasemmistolainen pokerinpelaaja joka alkaa heti parantamaan maailmaa nokkelilla bluffauksillaan.

Heikkouksistaan huolimatta Russian Spring on kestänyt ajan hammasta hyvin, ja siitä voi kiittää niitä ajattomia inhimillisiä ksymyksiä, joita se viimekädessä käsittelee.

4 Comments:

At 11:54 ap., Anonymous Anonyymi said...

Vaikka olisikin kulttuurisnobi globaalissa maailmassa, olisikohan se kuitenkin suomeksi edelleen "Gorbatšov"...

 
At 4:24 ip., Blogger Mike Pohjola said...

Ei, mutta erityisesti ei käyttämämme Gorbachevkaan. Oikea kirjoitusasu on tietenkin Gorbatshov, kiitos huomiosta.

 
At 12:03 ip., Anonymous Anonyymi said...

Arvostelun heikkous on tietämyksen puutteen takia harhaan menevä analyyttisyys.

Russian spring julkaistiin heti Neuvostoliiton katoamisen jälkeen. Spinardin jättäessä käsiksen kustantajalle Neuvostoliitto oli vielä olemassa ja yleisesti uskottiin että se tulisi olemaan olemassa vielä kauan, eikä Spinard suinkaan kuulunut niihin harvoihin jotka osasivat arvata sen ennalta.

Tämän mielenkiintoisen seikan olisi löytänyt helposti etsimällä netistä Spinardin antamia haastatteluja kyseisen kirjan tiimoilta. Toivonkin että arvostelija hyödyntää informaatiovallankumouksen hedelmiä tulevissa analyyseissään :)

 
At 3:01 ip., Blogger Juhana Pettersson said...

Toi selvisi ihan vertailemalla kirjan julkaisuvuotta historiallisiin vuosilukuihin. Mä en siitä kirjoittanut sen enempää kuin että pieleen meni ja miten meni koska musta oli olennaisempaa että kirja oli relevantti tästä huolimatta. Kaipa ton olisi voinut sanoa vähän konkreettisemminkin, ei siinä mitään, nythan mä en sano sitä suoraan missään vaan lukija joutuu vetelemään omia johtopäätöksiään alun ja lopun perusteella.

 

Lähetä kommentti

<< Home