4.11.04

Huonosti kirjoittamisesta

Kirja: Claes Andersson: Luova mieli - Kirjoittamisen vimma ja vastus (Kirjapaja, 2002)
**

Erilaisia kirjoittamisoppaita on viime aikoina ilmestynyt kiihtyvällä tahdilla. Kaikkien perussanoma tuntuu kuitenkin olevan käsky kirjoittaa ahkerasti ja rohkeasti henkilökohtaisista asioista. Samaan voi tiivistää myös Claes Anderssonin oppaan Luova mieli, jonka alaotsikkona on Kirjoittamisen vimma ja vastus. Kuten nimistäkin voi arvata, mitään erityisen uutta ei Andersson tarjoa kirjoitusoppaiden tai puoliomaelämäkerrallisten "on se rankkaa kun on kirjailija" -reposteluiden maailmaan.

Kirja koostuu paristakymmenestä lyhyestä esseestä, joissa Andersson ruotii sellaisia aiheita, kuin kirjailijan kokemaa ulkopuolisuuden tunnetta tai oman äänen, tyylin ja lajityypin löytämistä.

Tuntuu siltä, että kirjan toimittaminen on jäänyt puolitiehen. Psykiatrin koulutuksen saanut Andersson luennoi paljon kirjoittamisesta ja luovuudesta, ja eri esseet tuntuvat lähinnä laajennetuilta luennointimuistiinpanoilta. Tämä selittää myös rakenteellisen sekavuuden: jostain aiheesta voi olla paljonkin esseitä, yksi essee ei välttämättä rajoitu yhteen aiheeseen ja jotkut asiat sanotaan moneen kertaan eri aiheiden yhteydessä.

Koska kirja selvästi on Anderssonille jonkinlainen omia ajatuksia konkretisoimaan tehty välityö, sisältää se paljon anekdootteja ja lainauksia, joiden selitykset muodostavatkin osan kirjan parhaasta annista. Hienoja runoja ja tarinoita Andersson käyttää havainnollistaakseen sanomaansa ja tämä toimii hyvin luettuna ja varmasti miehen luennolla kuultuna vielä paremmin.

Kirjan kiinnostavin osuus on lopussa, kun Andersson kertoo miten kirjoittaa runoja. Hän selittää yksityiskohtaisesti miten erään hänen runonsa kukin lause on syntynyt, mutta jättää kuitenkin kokonaan pois kokonaisuuden sommittelun ja lauseiden suhteen toisiinsa.

Anderssonin jutustelunomainen kieli on miellyttävää lukea, mutta itse teos jättää tyhjäksi. Psykiatri ja kirjailija voisi varmasti sanoa paljon kiinnostavia asioita luovuudesta, mutta Andersson ei tunnu vaivautuvan. Kirjoittamisen vimmaa ja vapautta ei kirjasta löydy.