15.10.04

Yhteisöllinen elokuva

Elokuva: Sami Haavisto: Rites of Blood (Suomi, Blood Ceremony Films, 2004)
**

Rites of Blood on amatöörivoimin tehty vampyyrielokuva, jonka tekijät ovat poikkeuksellisen hyvin tiedostaneet mitä yleisö haluaa ja mihin rahkeet riittävät. Jos on suomalainen ja missään yhteydessä goottihevariskeneen, niin kavereiden kanssa katsottuna ja pullo kädessä tästä irtoaa enemmänkin hupia. Jos nämä ehdot eivät täyty, on Rites of Blood kamalaa katsottavaa, mutta eipä tätä kai korkeakulttuuriksi ole tarkoitettukaan.

Elokuva on ohjaaja Sami Haaviston toinen; esikoinen Desire of the Innocent Blood tehtiin myös Blood Ceremony Filmsin nimen alla ja tuli tunnetuksi erityisesti käsitämättömän pitkästä lesbovampyyrikohtauksestaan. Tällä kertaa meno on vetreämpää. Elokuva on väreissä ja juonta riittää, vaikkei siinä aina hirveästi olisikaan tolkkua.

Elokuva alkaa keskiajalta jostain sellaisesta osasta Eurooppaa jossa puhutaan englantia karsealla suomiaksentilla. Satanistit ovat uhrauspuuhissa ja noidanmetsästäjät lähtevät pistämään lopun moiselle toiminnalle.

Plussaa Rites of Blood saa siitä, että kaikki ne asiat, mitä eksploitaatioelokuvat esittävät yleensä vihjaillen ja luvaten, väläytellen vähän siellä ja vähän täällä olivatkin tällä kertaa keskellä valkokangasta heti elokuvan alusta asti. Ei mennyt varttiakaan ennen kun yläosattomien satanistinaisten laumat pelmahtivat tanssahtelemaan rituaaliuhrauksen taustalle. Elokuvan ehdottomaksi huippukohdaksi nousi kohtaus, jossa nunna rukoilee massiivisen krusifiksin edessä kunnes Jeesus laskeutuukin ristiltään ja astelee nunnan eteen. Nunna vetäisee kaapunsa päältään, ja laskeutuu alasti, pelkkä nunnapäähine päässään ottamaan Jesseltä suihin. Lähikuvassa Jeesuksen naama alkaa vuotaa verta.

Tämä on juuri sitä meininkiä, mitä tämän tyyppisiltä elokuvilta haetaan, mutta jota valitettavan harvoin näkee.

Elokuvan ehkä merkillisimmät kohtaukset olivat toisessa puoliskossa, jossa oltiin päästy nyky-Suomeen. Siinä PVC-vampyyripimu ja hänen poikaystävänsä käyvät deitillä goottivaatekauppa Morticiassa ja päätyvät kuuntelemaan metallibändiä Corneriin. Elokuvan yleisö ja hahmot lähentyivät toisiaan hälyttävää vauhtia. Muutenkin Rites of Bloodin huomionarvoisin ominaisuus oli tämä yhteisöllinen tunne elokuvasta, joka on tehty talkoovoimin oman väen iloksi.

Oma yhteisöllisyyden kokemukseni lähti käyntiin elokuvan aikana kun katsomisapuna ollut litran votkapullo lähti kiertämään kavereille ja puolitutuille. Oli selvää, että Rites of Blood on elokuva jota mennään katsomaan hauskanpito mielessä, mutta elokuvanautinto päättyi tragediaan votkan loppuessa jo elokuvan puoliväliin mennessä.