2.10.04

Kärsimyksestä kauneuteen

Elokuva: Kim Ki-Duk: Samaritan Girl (Etelä-Korea, 2004)
****

Etelä-Korean Kaurismäeksikin joskus tituleerattu Kim Ki-Duk on tullut tunnetuksi väjäämättömän brutaaleista ihmiskohtaloistaan ja sankareista, jotka eivät koskaan tee helppoja valintoja. Ohjaajan armoton linja alkoi pehmetä vasta tätä edellisen elokuvan Viisi vuodenaikaa kohdalla. Tuossa elokuvassa oli tallella ohjaajan visuaalinen innovaatio ja muodon hallinta, mutta sävy oli muuttunut mietiskelevämmäksi.

Tutun kaavan mukaisesti myös Samaritan Girl on kärsimysnäytelmä, mutta tällä kertaa keskiössä ei olekaan tuska vaan viattomuus. Lähtökohta on hurmaavalla tavalla vinoutunut; kaksi koulutyttöa haluavat Eurooppaan ja päättävät maksaa lystin huoraamalla. Toinen nai asiakkaiden kanssa ja toinen toimii sutenöörinä. Asiat alkavat suistua raiteilta kun ensimmäinen tytöistä alkaa kiintyä ylenpalttisesti asiakkaihinsa ja hahmottelemaan itseääan vanhasta tarinasta tuntemansa asiakkailleen lohtua jakavan huorapyhimyksen kautta.

Samaritan Girl nojaa vahvasti tähtiensä Gwak Ji-Minin ja Seo Min-Jeongin upeisiin olemuksiin. Molempien tyttöjen puhtoiset, pehmeänvalkeat lapsenkasvot juurtavat koko elokuvan sellaiseen viattomuuteen, jota edes huoraaminen ei saa tahrittua. Onkin vähän sääli, että elokuvan näyttelijäntyö jää välillä ohueksi, mistä voinee syyttää enemmän ohjausta kuin näyttelijöitä. Tyttöjen kerubikasvojen annetaan vetää omalla painollaan, ja enkelimäisestä hymystä yritetään välillä ottaa enemmän irti kuin itseasiassa lähtisikään.

Elokuva loistaa erityisesti rakenteensa puolesta. Lähtöasetelmassakin voisi olla ainesta kokonaiseksi elokuvaksi, mutta siitä päästään nopeasti eteenpäin. Elokuvan merkillisestä lähtökohdasta saadaan kehiteltyä juttua irti enemmän kuin luulisi, eikä ideoiden kanssa säästellä. Ohjaajalle tyypilliseen tapaan lopun katastrofin näkee jo kaukaa, mutta tällä kertaa se onkin vain haikea.

Muodollisesti virheetön Samaritan Girl on Kim Ki-dukin paras elokuva sitten Islen, jolla ohjaaja teki läpimurtonsa lännessä. Nyt näkyy uusi, seesteisempi Kim ki-Duk. Nuoren miehen viha on purettu sellaisiin elokuviin kuten Address Unknown ja Bad Guy, ja on aika siirtyä tarkastelemaan maailmaa monimuotoisempana paikkana.

3 Comments:

At 2:48 ap., Anonymous Anonyymi said...

No, Kim oli 41 tehdessään Address Unknownin...

 
At 6:33 ip., Blogger Juhana Pettersson said...

Katsos runoilijat ja elokuvaohjaajat on nuoria vielä nelikymppisinäkin, vaikka muissa ammateissa vanhennutaankin nopeammin.

 
At 5:03 ip., Blogger Mike Pohjola said...

Se on erityisen ärsyttävää, kun tyypillisesti nuorille taiteilijoille suunnatut kilpailut voittaa aina joku 39-vuotias tunnettu ja establisoitu patu. No, toivoa siis on vielä.

 

Lähetä kommentti

<< Home