29.9.04

Viktoriaaninen verenimijäklassikko

Kirja: Bram Stoker: Dracula
****

Dracula-kirjasta on tehty filmatisointeja niin paljon, että viimeisimpien merkittävimmät kiinnekohdat ovat aiemmissa adaptaatioissa, eivätkä suinkaan alkuperäisessä opuksessa. Alkulähteelle palaaminen tuntuukin kummalliselta, sillä siitä puuttuu paljon elementtejä, joihin on tottunut törmäämään filmatisoinneissa. Itse kirja seisoo kuitenkin yhä omilla jaloillaan ja on helppo ymmärtää miksi tästä vetävästä tarinasta on tullut niin tärkeä osa länsimaista romanttisen kauhun mytologiaa.

Nykylukijalle, joka jo tuntee tarinan läpikotaisin, herkullisinta kirjassa on ajankuva. Amsterdamilainen Van Helsing on aivan erityisen loistava henkilöhahmo, joka on myöhemmin usein typistetty nykylääketieteen paradigmaan. Alkuteoksessa hän kuitenkin jutustelee telepatiasta ja muusta yliluonnolisesta tieteen viitekehyksessä. Mahtava on myös näkemys, jonka mukaan kunniallinen herrasmies ei voi sairastua. Herra Harker tulee varmasti toipumaan täysin aivokuumeestaan, Van Helsing vakuuttaa tämän vaimolle kirjan puolivälissä, sillä hänen kaltaisensa rohkea ja moraalinen mies ei moisesta hetkahda.

Mina Murray/Harker on myös mielenkiintoinen hahmo. Hänestä tehdyt luennat ovat vaihdelleet hurjasti Alan Mooren määrätietoisesta johtajanaisesta (The League of Extraordinary Gentlemen -sarjakuva) Winona "Take me away from all this death" Riderin heikkoon uhriin (Coppolan elokuvasovitus). Kirjassa hänet esitetään määrätietoisena ja kyvykkäänä, joskin herkkänä. Mieshahmojen pitkät vuodatukset hänen pätevyydestään päiväkirjoissaan ovat mairittelevia, mutta isällisen ylenkatsovia.

Kirjan heikoin osa on sen loppu. Sata sivua jatkuneen ajojahdin jälkeen loppu tulee melkein kuin sivulauseessa. Se selittää, miksi kaikki elokuvat tuntuvat päättyvän eri tavalla.

Elokuvapuolella on myös kirjan teemoista tehty useita erilaisia luentoja. Hollywoodin suosima, ja siten yleisin, on Draculan esittäminen (kiellettynä) seksuaalisuutena. Ilmeisyydessäänkin tämä on ihan mielenkintoinen lähestymistapa. Erityisesti viime vuosikymmenien vampyyrikirjallisuuteen verrattuna on myös hilpeää huomata kuinka heteroita Draculassa ollaan. Kreiville kelpaavat vain nuoret naiset ja vaikka nuori herra Harker kiinnostaakin, niin häneen lankeavat vain kreivin kolme vaimoa.

Muita elokuvissa nähtyjä tulkintoja ovat Dracula ruttona (molemmat saksalaiset Nosferatut), Dracula idästä saapuvana uhkana, joka vie rahat ja naiset (Guy Maddinin Dracula - Pages from a Virgin's Diary) ja luokkayhteiskuntaluenta (Paul Morrisseyn löyhä marxilainen adaptaatio Blood for Dracula). Aineksia näihin tulkintoihin saa kirjasta etsiä tarkemmalla syynillä.