6.9.04

Tämäkö Suomen Harry Potter?

Kirja: Tomi Kontio: Keväällä isä sai siivet (Tammi, 2000)
*

Päädyin lastenkirjastossa kirjastotädin suosituksesta lainaamaan Tomi Kontion "Keväällä isä sai siivet". Tartuin siihen innoissani, olihan se Finlandia Junior -voittaja, jota oli hehkutettu Suomen Harry Potterina. Nyt kirjan luettuani en voi kuin ihmetellä.

Tuntuu siltä, että Kontio olisi lapsille alentuvasti jutteleva vanha setä, joka haluaa vähän tyhmentää tekstiään, että kaikki pysyisivät mukana. Lähes sadistisessa juonessa kaksospojat joutuvat kidutettavaksi yliluonnollisia kokeneiden lasten kouluun. Lukija ei toivo niinkään päähenkilöiden pääsevän pakoon kuin kirjan loppuvan nopeasti.

Toisin kuin useimmissa lastenkirjoissa, sivuhahmot tai edes pahikset eivät ole kiinnostavia, vaan kaikki ovat toinen toistaan yksiulotteisempia ja epäsympaattisempia. Päävastustajana toimiva koulun rehtori on lihava ja vielä rumakin, ilmeisesti ilkeyden korostamiseksi.

Vähän väliä kertoja myös loukkaa (lapsi)lukijoitaan puhuttelemalla näitä, kuin nämä olisivat ääliöitä: "Ajattelepa itse. Mitä sinä sanoisit, jos isäsi, yhtäkkiä jonain aamuna, alkaisi käyttäytyä kuin järkensä menettänyt, väittäisi maailmaa litteäksi ja kiljuisi eläimellisellä äänellä? Hyppisitkö sinä riemusta hänen ympärillään, että jippii, vihdoinkin faija leikkii ja unohtaa sanomalehden ja aamukahvin? [...] Tuskinpa. Minä luulen, että sinua pelottaisi. Minua ainakin pelotti."

Jo kolmannella sivulla selitetään pitkällisesti, että yhdellä sanalla voi olla monta merkitystä. "...mutta sitä sinä et ehkä tiedä, että "kokko" tarkoittaa myös erästä toista asiaa." En ehkä olisikaan kymmenvuotiaana tiennyt, joten kiitos kun toit alemmuuteni esiin näin hienovaraisesti.

Sanottakoon Potter-kirjoista mitä tahansa, mutta jos tämä on Suomen vastine niille, niin ei hyvin mene.

8 Comments:

At 1:27 ip., Anonymous Anonyymi said...

Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.

 
At 8:08 ip., Anonymous Anonyymi said...

Kokeilehan Ilkka Auerin esikoista "Sysilouhien sukua". Mielestäni siinä on yritystä aivan eri tavalla, mutta kenties kohderyhmäkin on kypsempi.

 
At 6:56 ip., Anonymous Anonyymi said...

Olen 15-vuotias tyttö ja voin sanoa, että lasten- ja nuortenkirjoja arvioidaan aivan liian kriittisesti. Pidin henkilökohtaisesti paljon kyseisestä teoksesta, vaikkei sitä ehkä pidä verratakaan Harry Potteriin. Olen lukenut myös muuta Kontion tuotantoa, ja kirjailijan henkilökohtaiset ajatukset lapsuudesta välittyvät kirjassa hyvin. En pidä tästä rajusta kritiikistä, koska siinä on liian syvällistä pohdiskelua yksinkertaisesta mielikuvituksekkuudesta ja se on selvästi jonkun kohderyhmän ulkopuolella olleen kirjoittama.

 
At 12:47 ap., Blogger Arhii said...

Ihan asiaa, Mike.

Suomalaisessa kulttuurissa on ihmeellinen valistusmoralismi yhä muotia. Runoudessakin niinkuin lastenkirjallisuudessa mustavalkoisuus on pop. Joko vaaleanpunaisten ruusunlehtien mutustelua tai angstirunttausta.

Törmäsin toiseen lastenkirjaan x, joku runokirja hiiristä, joka oli vielä pimeämpi kauhukuja kuin Kontion luusoppa.

Harry Potterissa on yksilöitä, itseään löytäviä ihmisiä, jotka taistelevat, ei vain pseudoarkkityyppisiä, Lippos-nahkuri-sosiaalidemokraattisesti alistuneita tai pelon ajamia kirjailijan sätkynukkehahmoja.

 
At 9:11 ip., Anonymous Anonyymi said...

Luin tuon kirjan kymmenvuotiaana, ja se teki lähtemättömän vaikutuksen. Edelleen se on yksi parhaista milloinkaan lukemistani kirjoista. Se oli kaunis ja koskettava, enkä todellakaan kokenut lämpimän kerrontatavan mitenkään pilkkaavan tai alentavan minua.

 
At 6:04 ip., Anonymous antero said...

Teen kirjallisuuden portfoliota Tomi Kontiosta, ja olen siis tutkinut hänen taustaansa ja löytänyt kaikenlasta tietoa,joka yhdistää hänen lapsuutensa tähän kyseiseen kirjaan. Itse 16-vuotiaana ajattelen, että vaikka kirja onkin tarkoitettu lapsille, siitä saa hyvin hyvin paljon irti vanhempikin. Nerokas kirja. Se joka tämän arvostelun on kirjoittanut, on vähän vinksahtanut, mutta toki sitä saa olla mielipiteitä erilaisia..

 
At 6:45 ip., Anonymous Anonyymi said...

hei mike,

yhdistät varmaankin nyt kirjan sisäisen kertojan tomi kontioon? kirjassa kertojahan on kuitenkin itsekin lapsi, joten lapsenomaisuus tai pikkuvanhuus kuuluu asiaan.

toivottavasti jaksoit lukea myös loppuosat, joissa kirjoitustyyli muuttuu kaksosten lähetessä aikuisuutta. kuten harry pottereissa, yksi kirjasarjan idea on kuvata päähenkilöiden fyysistä ja henkistä kasvua myös tekstin tyylin avulla. lukijat voivat ikäänkuin kasvaa teosten mukana.

ovathan potterit parempia, mutta on suomalaistakin lastenkirjallisuutta hyvä arvostaa ja tukea.

satu

 
At 10:44 ip., Anonymous Anonyymi said...

Etsin kommentteja ja arvosteluita Tomi Kontion kirjasta Keväällä isä sai siivet ja päädyin googlaamalla näille sivuille. Laitan vain siksi kommenttini tähän, koska huomasin, miten tärkeää minulle oli saada lukea nämä kommentit täältä. Varsinkin ns. lapsilukijoiden kommentit vaikuttivat ihan samoilta kuin omien lapsieni tunnelmat.

Olen lukenut tänään noin sata sivua kirjaa flunssaiselle lapselleni (11 v) ja hän on elänyt kirjan joka sivulla mukana. Hän nauttii Kontion värikäästä ja runoilevasta kielestä ja huumorista. Ja minä aikuisena näen kirjan tekstin suorastaan piirtyvän verkkokalvoilleni.

Olipa oikein onnistunut joululahja isovanhemmilta! Meillä on myös kakkososa, johon tartuttaneen heti tämän ykkösen jälkeen.

 

Lähetä kommentti

<< Home