20.9.04

Maa susta, Sirius musta

Kirja: Voltaire: Mikromegas (Basam Books, 2002)
**

1700-lukua ei pääsääntöisesti muisteta hyvän tieteiskirjallisuuden valtakautena, eikä ihme. Kun 1980-luvunkin scifi vaikuttaa auttamattoman jälkijättöiseltä ja 1990-luvun scifi jo ilmestyessään vanhentuneelta, on ymmärrettävää, että Voltairen kirjoittama valistushenkinen “filosofinen kertomus” ei ole lukukokemuksena mitenkään mieltäylentävä.

Isolla fontilla painettu vihkonen alkaa suomentajan esipuheella, jossa kerrotaan Voltairesta ja selitellään – lähes pyydetään anteeksi – tarinan köykäisyyttä ja tausta-ajatusten yksisilmäisyyttä. Tämä antaa itse kertomukselle hyvin kummallisen kontekstin. Kummallisen, mutta toimivan: tätä painotuotetta ei ole tarkoitettu kiinnostavaksi lukukokemukseksi vaan hassuksi lukaisuksi.

Voltairen humoristinen tarina kertoo Mikromegasista, joka kuuluu siriuslaisten kansaan. Siriuslaiset liikkuvat niin henkisesti kuin fyysisestikin Maan ihmisiä suuremmissa luokissa – hän on yli neljäkymmentä kilometriä pitkä ja jo nuorena ylitti Blaise Pascalin matemaattisissa suorituksissaan. Siriuslaisille ei yritetäkään luoda mitään eheää kulttuuria, vaan Voltaire käyttää niitä vain maljana, johon kaataa liioittelevia vertauksiaan, näennäisnokkelaa kuittailua aikansa ilmiöistä ja henkilökohtaista katkeruutta milloin mistäkin kokemastaan epäoikeudenmukaisuudesta. Mainittakoon, että Mikromegas opiskeli Siriuksessa jesuiittakoulussa.

Kuten arvata saattaa, Mikromegas ei vietä kaikkea aikaansa Siriuksella, vaan pöllähtää ennen pitkää Maahan tekemään hullunkurisia havaintoja ihmisistä. Tätä ennen hän piipahtaa kuitenkin Saturnuksella tutustumassa paikalliseen asukkaaseen, jonka ottaa mukaansa Maahan. Mikromegasin sekalaiset seikkailut kestävät niin pitkään, että varsinaiseen asiaan pääseminen tuntuu kestävän kohtuuttoman kauan, eikä siinä pysytä kovin pitkää.

Kirja huipentuu siihen, kun eri koulukuntia edustavat eurooppalaiset filosofit selittävät avaruuden matkamiehille ihmisten sielusta ja ajattelun synnystä. Kovin paljon Voltaire ei aiheestaan saa irti, mutta kuriositeettina kirja on ehdottomasti tutustumisen arvoinen. Se on taitettu helppolukuiseksi ja kokonsa puolesta se mahtuu erinomaisesti povitaskuun. Oivaa bussilukemista.