26.8.04

Pakila-fläsäreitä mystisellä saarella

Larppi: Jaakko Broström, Emi Maeda, Maria Pitkänen & Ville Takanen - Viimeinen ranta (pelattu 21. 8. 2004)
**

Pakilapeleiksi kutsutaan live-roolipelejä, joissa hahmot ovat vangittuina yleensä yliluonnollisten voimien toimesta ja yrittävät päästä pois. Nimi tulee siitä, että Pakilan nuorisotalolla järjestettiin aikoinaan niitä erityisen paljon. Perinteisesti pakilapeleissä ei ole mitään todellisia pakoreittejä, joten hahmojen yritykset paeta on tuomittu epäonnistumaan kunnes pelinjohto päättää toisin, yleensä pelin lopussa.

Viimeinen ranta oli fantasialarppi, jossa hahmot olivat kuka mistäkin syystä päätyneet mystiselle saarelle, jolla asui outoja paikallisia ja jolta ei ollut poispääsyä. Majatalofantasian traditioiden mukaisesti paikalla oli eri kansojen edustajia, jotka sitten saattoivat kyräillä keskeään. Paikoitellen tämä johti inflaatioon; oma hahmoni oli vannoutunut noidanmetsästäjä, ja kun ensimmäinen noita sattui kohdalle, lähti verenpaine vielä nousuun. Kahdeksannen kohdalla alkoi olla jo aika blasé olo.

Käytännön järjestelyjen puolesta Viimeinen ranta toimi hyvin. Olisi voinut toivoa, että sama vaiva, mitä nähtiin vaikkapa oman erikoisruokavalioni huomioimiseen olisi nähty myös pelisisältöä suunniteltaessa. Ruokaa riitti, vaikeiden ihmisten toiveet täytettiin, pelipaikalla yöpyminen toimi, tiedotus ja webbisivut olivat kunnossa. Organisaation puolella ei juuri nähty niitä lastentauteja, jotka riivasivat peliä itseään.

Pelin parasta antia olivat toimintakohtaukset. Larpeissa käy usein niin, että kun pelaajat eivät ole hahmojensa veroisia taktikkoja, toiminnasta tulee sähellystä. Niin kävi nytkin, mutta tavallisesta poiketen tuloksena olikin toimintakomediaa, ja edelleen melkoista melodraamaa kun hyväksi kultistiksi naamioitunut paha kultisti on tuhoamassa pyhää valtikkaa, oma hahmoni seisoo vieressä epätietoisena siitä, mitä pitäisi tehdä, väkijoukot rynnivät ja huutavat sotilaille, jotka pitävät heitä loitolla ja viime hetkellä paikalle juoksee porukkamme akateemikko, huutaen: "Älä katkaise sauvaa! Älä katkaise sauvaa!"

Siitä huolimatta, että omalta osaltani hahmokirjoitus kärsi huolimattomista leikkaa ja liimaa -ratkaisuista ja epäjohdonmukaisuuksista muiden hahmojen taustojen kanssa voidaan velhopoppoostamme vastuussa olleen Jaakko Broströmin ansioksi lukea tällaisissa peleissä harvinainen hahmojen välinen luottamus. Hahmollani oli pelissä muutamia ystäviä joihin tämä luotti täydellisesti ja perustellusti, ja se osoittautui hedelmälliseksi. Ainainen selkäänpuukotus kyllästyttää.

Viimeinen ranta oli taas yksi niistä peleistä, joista tulee heti huonompia kun loppupalaverissa selviää mistä oli todella kyse.