25.8.04

Lönnrotin virheet uudestaan

Kirja: Johanna Sinisalo: Sankarit (Tammi, 2003)
***

Ensimmäisessä romaanissaan Johanna Sinisalo pisti uusiksi suomalaisen kirjallisuuden, nyt kohteena on Kalevala. Sankareissa kansalliseepoksen heerokset korvataan parturilehdistä tutuilla malleilla, muusikoilla ja urheilijoilla, ajoittain oivaltavasti, toisinaan taas ilmeisesti. Kalevalan tapahtumia seuratessa tehdään lämminhenkisen särmätöntä huumoria mattinykäsistä.

Kirja pyrkii esittämään jonkinlaisia selkeitä tarinoita, mutta samalla seuraa Kalevalan rakennetta orjallisesti, mikä on teoksen suurimpia puutteita. Kalevalan tarinoilla ei aina ole suoraa tekemistä toistensa kanssa ja niiden lukujärjestyksen keinotekoisuus vain korostuu Sankareissa.

Sinisalo tunnetaan muun muassa scifi-novellistina ja tämä tausta puskee kummallisesti läpi. Kirjailijan itsensä mukaan Sankarit ei ole tieteiskirjallisuutta, mutta kuitenkin siinä esitelty Sammon vastine on tylsää ja tympeää Zombie-nimistä superkännykkäteknologiaa, jonka ympärille rakentuu kirjan heikoin osuus.

Parhaimmillaan Sankareissa on nerokkuutta ja näkemystä, huonoimmillaan se on ilmeinen ja tylsä. Kirja on silti hyvä lukukokemus, erityisesti niille, jotka pitivät Sinisalon esikoisesta Ennen päivänlaskua ei voi.

2 Comments:

At 4:26 ip., Anonymous Anonyymi said...

Miksi ihmeessä erityisesti niille, jotka pitivät Ennen päivänlaskua ei voi -kirjasta?

Sen sijaan lukukokemusta saattaisi kenties parantaa se, jos ei tunne Kalevalaa hyvin eikä heti osaa yhdistää tarinaa sen uudelleenkirjoitukseksi. Arvostelusi on melko osuva kuvaus kirjasta (joskaan en itse puhuisi nerokkuudesta tai suosittelisi sitä Ennen päivänlaskua en voi -kirjasta pitäneille), mutta minusta kyllä ikään kuin paljastat loppuratkaisun tässä ja viet lukijalta sen vähänkin oivaltamisen ilon, mitä kirja olisi saattanut tarjota: nythän kaikki jo tietää mitä siinä tulee kellekin tapahtumaan.

Heidi

 
At 10:47 ip., Blogger Mike Pohjola said...

Siis siksi päivänlaskusta pitäneille, että musta Sankarit iskee koko lailla samaan hermoon. Suomalaisella kirjallisuudella leikittelyä ja myyttien uudelleenkäsittelyä urbaanissa ympäristössä.

"Sen sijaan lukukokemusta saattaisi kenties parantaa se, jos ei tunne Kalevalaa hyvin eikä heti osaa yhdistää tarinaa sen uudelleenkirjoitukseksi."

Saattaisiko? Musta se voisi jopa huonontaa sitä. Olisiko kirja yhtä kiinnostavaa luettavaa, jos tapahtumat eivät olisi kalevalaisia? Mielestäni ei.

En myöskään usko, että Sankareiden ja Kalevalan yhtäläisyydet jäävät kansalliseeposta tuntemattomallekaan epäselviksi. Kansikuva on Gallen-Kallelan Sammon ryöstön mukaelma, luvut on otsikoitu Kalevala-lainauksin ja takakansitekstissäkin kerrotaan: "Se nivoo toisiinsa tämän päivän julkisuuden arkkityypit ja muinaiset tarut. Sähkökitaran ujelluksen takaa kuuluu ikiaikaisen soittimen ääni, lööppien alta kurkistavat suomalais-ugrilaiset myytit."

 

Lähetä kommentti

<< Home